torstai, 17. toukokuu 2007
Ohi on
torstai, 17. toukokuu 2007
Hyvästä meiningistä
Olin opiskelijaporukalla viettämässä iltaa. Joukko opiskelijoita vetää alkoholia, juttelee, pitää hauskaa. Minä en oikein juo. En tunne oloani kotoisaksi. Huomaan, että kun puhun, kukaan ei noteeraa. Ei ole hyvä fiilis.
Keksin tekosyyn lähteä kotiin. Mietin matkalla miksi minä yritän viihtyä tuollaisessa joukossa? Jo alkoholin käyttö on semmoinen asia, joka erottaa minut heistä. En paljoakaan juo enkä jaksa katsella sivusta kännisekoilua. He eivät välitä minusta. Minä en välitä heistä. Silti tuntuu kurjalta, kun ei ole osa mitään. On vain ulkopuolinen.
sunnuntai, 6. toukokuu 2007
Filosofiaa lisääntymisestä
Olen alkanut lukea deitti-ilmoituksia. Kartoitan tarjontaa (niin varmaan). Minulla ei ole oikeastaan mitään intressiä uusiin suhteisiin. Vanha pitää lopettaa ennen uutta. Ja mielellään siihen väliin jotain taukoa. Miksi niitä luen? Ei mitään käsitystä.
Minulla on ihan käsittämätön lisääntymistarve. Se tarkoittaa sitä, että haluan lapsia. Minulla ei ole vauvakuumetta, mutta haluan perheen. Haluan olla äiti. Haluan elämälleni tarkoituksen. Jotain, miksi tässä maailmassa oleminen olisi järkevää.
Mietin, että jos pidän vaikkapa puoli vuotta treffitaukoa niin sitten mahdollinen raskaus siirtyy vähintään puoli vuotta eteenpäin. Itsekkyydessäni minua ei haittaisi, vaikka lapsella ei olisi isää. Kunhan minä saisin hedelmöittyä vailla taudin pelkoa. Aika sairasta.
Kukaan ei kuitenkaan voi väittää tekevänsä lapsia jostain muusta syystä kuin siitä, että haluaa itse lapsia. En ole koskaan kuullut sellaisesta ajatusmaailmasta, että ruvetaanpas lapsentekohommiin, koska sillä vielä syntymättömällä lapsella on oikeus elämään. Tietenkin on niitä ryhmiä, jotka eivät käytä ehkäisyä sen takia, että se on kielletty. Silloin lapsia tulee, mutta seksin motivaattorina lienee seksuaalinen halu pikemmin kuin syntymättömän lapsen oikeus elämään.
Iskee kohta pakokauhu. Olen lueskellut jo keinohedelmöityksestäkin..
Ainoa asia, mitä elämässäni kadun on se, että en tehnyt lapsia nuorempana.
sunnuntai, 6. toukokuu 2007
Suru
Ex-ihminen oli minulle elämän rakkaus. Me tapasimme treffi-ilmoituksen välityksellä. Sokkotreffit olivat rakkautta ensi silmäyksellä. En olekoskaan kokenut vastaavaa. Heti ensi hetkestä lähtien tuntui kuin tuntisi toisen ihmisen. Oli luonnollinen ja hyvä olla toisen kanssa. Hän on minua runsaan vuoden vanhempi. Yksi älykkäimpiä ihmisiä, joita tunnen.
1,5 vuoden hyvin onnellisen yhdessäolon jälkeen alkoi mustasukkaisuus. Minä sen aiheutin irkkigalleriahömpötyksellä. Halusin huomiota ja sainkin. Minulla oli huono omatunto tapahtumista (joita en tässä erittele) ja annoin hyvin paljon periksi. Lopulta minä en enää tavannut ystäviäni ja minulla oli kotiintuloaika. Pelkäsin jatkuvasti suututtavani hänet. Välillä oli hyviä aikoja. Välillä oli todella, todella huonoja aikoja, jolloin rukoilin jotain suurempaa voimaa päästämään minut pahasta. Kerran me erosimme yhteisymmäryksessä. Kestin olla ilman häntä yhden päivän, kunnes päätin, että haluan yrittää. Se oli elämäni suurin virhe. Sen jälkeen en pystynyt enää eroamaan hänestä eikä hän halunnut erota minusta. Hyvin vaikeaa aikaa kesti kolmisen vuotta, kunnes koitin taas jättää, mutta hän puhui taas ympäri. Sen jälkeen helpotti ja pahimmat tilanteet jäivät riidoista pois.
Vielä 1,5 vuotta olin suhteessa, vaikka tiesin, että sen on loputtava. Vasta viime syksynä pystyin lopettamaan suhteen, kun ihastuin Rakkaaseen. Lopetin suhteen ennen kuin tiesin, että Rakas oli minusta kiinnostunut.
Myöhemmin on ex-ihmisestä selvinnyt päihdeongelma, josta en ole ollut tietoinen suhteemme aikana. Mittasuhteet ovat suuret ja ihmettelen kuinka en ole mitään huomannut. En edes silloin, kun elimme yhdessä 24/7. Varsinkaan silloin.
Meillä on ollut ex-ihmisen kanssa semmoinen käytännön diili, että olen ollut hänen kanssaan välillä paljonkin tekemisissä. Viimeiset viikot olemme olleet sovussa ja tulleet toimeen aivan mainiosti. Diili alkaa lähentyä loppuaan ja lopulta tiemme eroavat jokusen viikon kuluttua. Olemme puhuneet siitä, mitä suhteemme tulee olemaan sen jälkeen ja hän sanoo, ettei halua olla ystäväni. Viime päivinä olen miettinyt paljonkin sitä, että pian loppuu elämästäni hyvin tärkeä vaihe. Menetän ihmisen, jonka kanssa piti olla hyvä loppuelämä.
Olen huomannut, että olen itkuinen ja minua surettaa. Mietin, että jos sittenkin, mutta tiedän, ettei se tulisi koskaan toimimaan. Eniten surettaa se, että aineet veivät minulta ihmisen, jonka kanssa olisin mielelläni ollut lopun elämääni. Perustanut perheen. Ei mennyttä voi korjata ja mennyt on este tulevaisuudelle.
Suren toteutumattomia haaveita. Se on ihan uskomatonta kuinka paljon sellainen voi sattua.
torstai, 3. toukokuu 2007
Kemia sekoittaa pään
Juttelin Rakkaan kanssa netissä ja hänellä oli webcam päällä. Kun sain nähdä hänet rupesi taas elimistö toimimaan. Tuli ikävä. Halusin nähdä hänet taas. Kaikki ikävät ajatukset unohtuivat kertaheitolla.
Samanlaista se oli ex-ihmisen kanssa. Kaikki paha unohtui, kun oli hyvä hetki. Annoin niin paljon anteeksi.
Toistan itseäni. Ymmärrän sen, joten minulla on mahdollisuus tehdä oikea ratkaisu. Sen sijaan, että toistaisin historiaa ja eläisin taas vuosia onnettomana. Luvaten aina uudelleen, että pian.
